Sisällöt kunniaan

Toimiva tietoyhteiskunta edellyttää toimivan infrastruktuurin ohella sisältöjä. Sisällöt ovat usein teoksia, esityksiä, audio- ja av-tallenteita, multimediaa – ts. henkistä omaisuutta, jota suojataan tekijänoikeuksin ja lähioikeuksin.

Tietotekniikan ja viestinnän digitalisoituminen käynnisti tarpeen arvioida henkisen omaisuuden suojan sisältöä uudessa käyttötilanteessa. Konvergenssin eri osapuolien keskinäiset suhteet tulivat samalla selvitettäviksi. Kansainvälinen ponnistelu tuotti tuloksia. WIPOn jäsenvaltiot päättivät 1996 kahden digitaaliajan peruskonvention sisällöstä. Pyörää ei keksitty uudelleen, vaan olemassa ollutta suojaa kehitettiin ja mukautettiin uuteen todellisuuteen.

WIPOn konventioiden määrittämä suoja muuttuu sitovaksi lainsäädännöksi vasta kansallisin tai alueellisin ratkaisuin. EU ja sen jäsenmaat ovat päättäneet liittyä uusiin konventioihin yhtäaikaisesti
ja siinä vaiheessa, kun ne ovat EU:n säätämällä direktiivillä ratkaisseet sovellettavan suojatason
yksityiskohdista. Peli avattiin 1997 komission ehdottamalla direktiivillä tekijänoikeuden ja lähioikeuksien yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa. Sähköisen kaupan erityiskysymykset,
mm. vastuiden määrittäminen, jätettiin ratkaistavaksi erillisessä direktiivissä.

Nyt kaksi vuotta myöhemmin olemme edelleenkin ilman uutta tekijänoikeusdirektiiviä. EU-parlamentti ilmaisi selkeän tukensa tekijänoikeuksien kehittämiseksi helmikuun 1999 äänestyksissään.
Komissio pohti muutoksia, hyväksyi niistä vain osan ja esitti muutetun ehdotuksensa neuvoston
valmisteluun toukokuussa 1999. EU:n puheenjohtajamaana Suomi on nyt vastuussa tarvittavista uudistuksista.

Vahvan infrastruktuurin maana ymmärrämme hyvin ratkaisujen merkityksen ja tarpeellisuuden. Mutta ehkä samasta syystä meillä vastustetaan henkisen omaisuuden johdonmukaista suojaamista. EU-valmistelu on myös todentanut, että meillä suojan puoltajia on huomattavasti vähemmän kuin muissa EU-maissa.

Vastakkaisia intressejä

Sisältöjen suojan perusteet kyllä ymmärretään, henkinen omaisuuskin halutaan suojata. Mutta henkisen ja aineellisen omistussuojan välille on vaarana syntyä valovuosien välimatka. Tekijänoikeuksien ei haluta haittaavan eikä vaikuttavan omaan työhön, liiketoimintaan tai käyttöön. Uudistuksen vahvimmat vastustajat löytyvät tiedonsiirron operaattoreista, joiden liiketoiminnalle sisältöjen siirtäminen on jo tuonut merkittävän tulonlisäyksen. Myös monet institutionaalikäyttäjät, vahvimmin kirjastot, haluaisivat mahdollisimman esteettömästi hyödyntää tietoverkkojen selailu- ja välitysominaisuuksia. Monikanavainen digitaalinen radio- ja televisio halutaan avata muiden tuottamin sisällöin ja minimikorvauksin. Ja vielä yksityinen kuluttajakin lataisi mieluusti verkosta haluamansa sisällöt vapaasti. Oikeudenhaltijoille jäisi vain tekemisen ilo.

Poliittisia tavoitteita

Direktiiviuudistuksen tavoitteeksi on sen johdanto-osassa kirjattu sisältöjen oikeudellisen aseman suojaaminen ja vahvistaminen. Henkisen omaisuuden suoja ja sen antama neuvotteluasema koettiin tärkeäksi sisältöjä synnyttävässä ja tuottavassa arvoketjussa. Yhtä luonnollista pitäisi olla, että luovan työn ammattilaisuus, yrittäjyys, työllistävyys ja investointikyky voivat saada tarvitsemansa varat sisältöjen myyntituloista ja käyttökorvauksista.

Suojan kannustavuutta on korostettu myös eduskuntamme valiokuntalausunnoissa. Suomen hallitusohjelmakin antaa painokkaan tukensa sisällöille. "Tietoyhteiskunnan painopiste on siirtymässä sisällöllisten sovellusten ja palvelujen kehittämiseen ja tuotantoon. Sisältötuotanto on kansainvälisesti yhä keskeisempi kilpailutekijä tietoteknologian sovellusten ja verkkokaupan kehittämisessä."

Nämä poliittiset linjaukset on toteutettava myös päätöksenteossa ja lainsäädännössä. Direktiivisisällön olisi vastattava työlle asetettua tavoitetta. Nyt monet esitetyt rajoitukset kaventavat sisältöjen suojaa perusteettomasti. Avoimeen tietoverkkoon saatetun sisällön haavoittuvuutta ja digitaalisen käytön ulottuvuuksia ei ymmärretä riittävästi. Rajoitus, joka oli perusteltua analogisessa maailmassa voikin olla digitaalikäytössä sisältötalouden kuolinisku. Sisältöjenkin sähköisen kaupan on oltava vastikkeellista. Nyt tarvitaan vakaata harkintaa ja ymmärrystä tehdä oikeita ratkaisuja. (AA)